FEMINISTINEN KEVÄT / FEMINISTISK VÅR

Puhe näyttelyn avajaisissa Loviisan Almintalolla 15.2. 2018

FEMINISTINEN KEVÄT / FEMINISTISK VÅR

Avajaispuhe Feministinen kevät — näyttelyn avajaisissa Loviisan Almintalolla 15.2. 2018. Pro Artibukselle kiitos kutsusta ja kaikille osallisille kiitos ja onnea hienosta näyttelystä!

Ärade public, kära vänner. Tack för inbjudan och tack för att ni är här. Även om jag inte känner mest av er, när det gäller konst och feminism, känner man sig att vara bland vänner. Jag är glad och stolt at vara här, med er och med de här utmärkta och modiga konstnärer Birgitta Ara, Cris af Enehielm, J. A. Juvani, Reija Meriläinen och Lena Séraphin. Jag är oerhört glad att sådana möjligheter finns — tack alla som har gjort det eventuell: Pro Artibus, galleri Almska Gården och kurator Juha-Heikki Tihinen. Och sen byter jag till finska.

Taiteesta ja tasa-arvosta on viime kuukausina ja viikkoina keskusteltu paljon. Se on hyvä asia ja on tärkeää tehdä näkyväksi se, miten paljon on vielä työtä tehtävänä. Helsingin Sanomien Aino-triptyykkiä koskevasta uutisoinnista voi olla montaa mieltä, mutta sen kautta esiin nousevat kysymykset ovat tärkeitä. Ateneumin johtaja Susanne Petterson kirjoittaa blogissaan juhlallisesti: ”Taiteen tehtävä on esittää kysymyksiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Museoiden tehtävä on toimia esittämisen, puheen ja monimuotoisten tulkintojen areenoina. Ei ole oikeaa tai vääränlaista taidetta. On vain taidetta.” Petterson lienee tässä osittain oikeassa, mutta on tärkeää myös muistaa, ettei taide synny erillään maailmasta, ja kiinnittää huomio siihen, minkälaista maailmaa taiteen kautta esitetään ja tuotetaan. Taiteeseen liittyy vallankäyttöä ja valintoja: millaista taidetta esitetään: kenen tekemää taidetta esitetään ja millaiselle yleisölle, kenen ääni pääsee kuuluville ja mitä sillä äänellä halutaan sanoa? Omien etuoikeuksien tunnistaminen ja tunnustaminen erilaisissa tilanteissa on yksi 2000-luvun taiteen keskeisimpiä kysymyksiä — feministinen taide on ollut tässäkin edelläkävijä.

Tämä näyttely on hyvä osoitus siitä, mitä feministinen taide voi olla vuonna 2018: hauskaa, hienoa, oivaltavaa, yllättävää, avartavaa ja kiehtovaa. Se on vastavoima ja kriittinen ääni, joka tuo esille moninaisuuden, jonka homogeeninen yhteiskunta liian usein sulkee ulos. Se tuo näkyville sellaisia ruumiita ja identiteettejä, joita perinteinen visuaalinen kaanoni hylkii. Feministisen taiteen tapaan Feministinen politiikka haastaa konventioita, jotka johtavat epätasa-arvoisiin käytäntöihin.

Feministinen näkökulma politiikkaan haastaa sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin ja etnisyyteen perustuvat valtarakenteet, jotka johtavat etuoikeuksien jakamiseen yksille ja niiden rajoittamiseen toisilta. Kulttuurilla on merkittävä rooli tässä tasa-arvoisen, yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Se auttaa meitä ymmärtämään elämää ja yhteiskuntaa tavoilla, jotka ovat moninaisia, avartavia, haastavia ja yllättäviä. (Kuten puolueen yleisohjelmassa todetaan.) Tämä näyttely on kaikkea tätä ja osoitus taiteen ja kulttuurin voimasta. ”Feministinen kevät” kuulostaa lupaukselta, johon on helppo tarttua, ja johon nykyisessä maailmantilanteessa haluaa tarttua. Se kuulostaa lupaukselta yhdenvertaisemmasta tulevaisuudesta.

Olin viime keväänä Feministisen puolueen ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Puolueen vaaleja edeltävissä vaalibileissä helsinkiläisessä ravintolassa paikalla oli myös huomattavissa määrin päihtynyt joukko kantasuomalaisia varttuneita miehiä, joiden pelkäsin provosoituvan feminismistä. Feminismi ei kuitenkaan herättänyt minkäänlaisia tunteita verrattuna siihen, miten paljon taiteilijuuteni ärsytti heitä. Maailmassa, jossa sekä feminismi että taide yhä edelleen ärsyttävät, ahdistavat ja vaativat jatkuvaa perustelua, on tunnustuksellisesti feministisen taiteen tekeminen rohkea teko. Se on tärkeä ja rohkea teko, jonka mahdollistaa tunne siitä, että asia on tärkeä ja puolustamisen arvoinen. Taide ja feminismi ovat solidaarisuuden paikkoja. Siksi täälläkin olemme ystävien keskellä. Kuten bell hooks kirjoittaa: ”Without love, our efforts to liberate ourselves and our world community from oppression and exploitation are doomed.” — Ilman rakkautta vapautumisyrityksemme ovat tuomittuja epäonnistumaan. Taide ja feminismi ovat paikkoja, jossa voimme tehdä tilaa vapaudelle ja rakkaudelle.

J.A. Juvani ja Reija Meriläinen / Feministinen kevät

Linkki näyttelyyn ja Feministinen kesä — näyttelyn yhteydessä kirjoitettuihin kolumneihin: http://proartibus.fi/sv/event/feministisk-var/

Artists, art critic, curator and feminist working for a better world and PhD about the uncanny, everyday and community in Aalto University

Artists, art critic, curator and feminist working for a better world and PhD about the uncanny, everyday and community in Aalto University