Minna Canthin päivän kunniaksi tasa-arvosta ja siitä, miksi Feministisen puolueen yleisohjelma on niin hirvittävän hieno.

Ident(i)fy yourself! Töölö, 2017.

Minna Canthin ja monien muiden ansiosta Suomi on suhteellisen tasa-arvoinen maa. Suhteellisen. Ongelma on, että monille tämä suhteellinen tasa-arvo riittää. Tähän “good enough” ajattelun kannattajiin on kuulunut myös Sipilän hallitus, jonka hallitusohjelmasta tasa-arvonäkökulma jäi puuttumaan täysin, ja esimerkiksi näkyvistä palkkaeroista sukupuolittuneeseen hoivavastuuseen ja eriytyneisiin työmarkkinoihin liittyvistä runsaista tutkimuksista huolimatta miehet ja naiset todettiin Suomessa tasa-arvoisiksi. Todellisuudessa tasa-arvokysymysten esiin nostamisen on erityisen tärkeää juuri nyt, kun maa on kovaa vauhtia eriarvoistumassa ja uusnationalismin ja äärioikeiston harjoittama rasistinen ja misogyyninen diskurssi sekä uuskonservatismi tarvitsevat vahvoja vastavoimia.

Tasa-arvokysymykset eivät rajoitu vain sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Seikka, joka myös Suomessa yllättävän pitkään ja yllättävän usein on aktiivisesti unohdettu. “Feministisen puolueen politiikka kyseenalaistaa normin suomalaisuudesta, joka perustuu valkoiseen, länsimaiseen ja kristilliseen perustaan. Feministinen ja antirasistinen politiikka haastaa olemassa olevat ja syrjivät rakenteet, jotka ylläpitävät ihonväriin ja alkuperään perustuvia etuoikeuksia yhteiskunnassa. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset, jotka eivät sovi valkoiseen, länsimaiseen normiin kohtaavat rasismia ja syrjintää. Syrjintä on usein moniperustaista. Esimerkiksi rodullistetut naiset kokevat paitsi sukupuolestaan myös ihonväristään johtuvaa syrintää. Näin sukupuolijärjestys ja rasistiset rakenteet vahvistavat ja ylläpitävät toisiaan. “ Tosiasiassa Suomi ei ole koskaan ollut se yhtenäiskulttuurin valkoinen kehto, joissa kaikilla on sama kulttuurinen tausta ja kieli, vaan tämä mielikuva on aktiivisen nationalistisen identiteetin rakentamisen tulosta. Prosessissa monet vähemmistöt on joko jätetty huomiotta tai alistettu väkivaltaisinkin keinoin. “Feministinen näkökulma politiikkaan haastaa sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin ja etnisyyteen perustuvat valtarakenteet, jotka johtavat etuoikeuksien jakamiseen yksille ja niiden rajoittamiseen toisilta.“

Feministisessä politiikassa on keskeistä tuoda esiin näitä opressiivisia valtarakenteita, sekä pyrkiä muuttamaan niitä. “Feministinen näkökulma syrjintään perustuu sille tosiasialle, että ihmisten elämää määrittävät useat risteävät valtasuhteet. Useimmat meistä ovat etuoikeutettuja joissakin suhteissa mutta alisteisia toisissa. Tällaista monitasoista näkökulmaa valtaan kutsutaan usein intersektionaaliseksi näkökulmaksi. Feministinen puolue tuo syrjinnän eri muodot esiin, jotta jokaisen oikeusturva voi toteutua. Toimiva ja syrjimätön oikeusjärjestelmä on demokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Hyvässä yhteiskunnassa jokainen voi kokea olevansa osa sitä.” Usein nämä valtarakenteet nähdään osaksi yhteiskuntajärjestystä, luonnollisesti kulttuuriin kuuluvina, eikä niiden tunnistaminen tai muuttaminen ole yksinkertainen prosessi.

Feministisen puolueen politiikka tarjoaa radikaalisti erilaisen vaihtoehdon poliittiselle ajattelulle, ja osoittaa perinteisen politiikan, puolueesta riippumatta, kangistuneen ajatteluun, jossa käsitys yhteiskunnasta ei enää vastaa todellisuutta. Politiikkaa tehdään oletetun keskiarvon normien mukaan, jota ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla olemassa. “Hyvinvointipolitiikkaa on perinteisesti ohjannut ajatus perheestä yhteiskunnan perusyksikkönä. Tämä perhe on usein kuviteltu valkoiseksi ja täysin työkykyiseksi. Perheen vanhemmat elävät hetero- suhteessa ja heillä on tietty määrä lapsia. Tämä ei kuitenkaan vastaa yhteiskunnan todellisuutta, jossa ihmiset ovat keskenään hyvin erilaisia ja muodostavat hyvin monenlaisia perheitä tai eivät elä perheessä ollenkaan.“ Keskivertoperheiden, joissa on kaksi päivätöissä käyvää vanhempaa, sijaan yhteiskunta on muuttunut moninaisemmaksi, ja mikäli tätä ei tunnisteta, ajetaan yhä suurempi joukko ihmisiä jatkuvasti marginaaliin. Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei esimerkiksi yksinasujia, näiden kasvavasta määrästä huolimatta, nähdä varteenotettavana ihmisryhmänä poliittisia päätöksiä tehdessä. Ydinperheiden, valkoisten heteromiesten ja yksityisautoilijoiden sijaan kaupunkia tulee asumis- ja liikennejärjestelyjä myöten suunnitella kaikenlaiset ihmiset huomioon ottaen.

Taiteen parissa pitkään työskennelleenä ja taiteen ja kaupunkisuunnittelun ongelmien parissa jatkuvasti painiskelevana yleisohjelman huomio kulttuurin merkityksestä tasa-arvoisen, yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa ilahduttaa. Erityisen tärkeä on myös ajatus taiteen itseisarvosta ja siitä, että vaikka taiteella on tärkeä merkitys myös kulttuurin ja yleisen hyvinvoinnin kannalta, ei sitä tulee alistaa pelkästään hyvinvointiajattelun välineeksi. Taiteen tulee olla myös kriittistä, outoa, kokeilevaa ja jopa käsittämätöntä, jotta se voi tuottaa tietoa maailmasta, tuoda esiin muuten pimentoon jääviä näkökulmia ja avata uudenlaisia ajattelun ja tekemisen mahdollisuuksia. “Feministinen puolue haluaa kaikille yhdenvertaisen pääsyn korkeatasoisen ja ammattimaisesti toteutetun taiteen ja kulttuurin äärelle. Yhteiskunnan rahoittamien kulttuurilaitosten toiminnassa ja sisällöissä tulee huomioida yhdenvertaisuus, normikriittisyys, monimuotoisuus ja rasisminvastainen näkökulma. Taiteen ja kulttuurin kokemisen ja harrastamisen pitää olla mahdollista kaikille.”

“Kulttuuri on yksi kasvavista teollisuudenaloista sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Kulttuurin lisääntynyt taloudellinen merkitys ja välineellistyminen on yksi osa tätä yhteiskuntakehitystä. Kulttuurin ja taiteen positiivisia merkityksiä esimerkiksi kouluissa ja hoitolaitoksissa ei tule väheksyä. Samaan aikaan meidän tulee suojella vapaita taiteellisia pyrkimyksiä, jotka ovat kulttuurin ja taiteen sydän. Taiteella on itseisarvo, jota ei voida määritellä yhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden kautta. Taiteen ja kulttuurin perusrahoituksen on oltava riippumatonta ja pitkäjänteistä. Se tarkoittaa myös taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien parantamista ja taiteilijoiden yhdenvertaisen aseman takaamista työelämässä muiden ammatinharjoittajien kanssa. “ Myös rahoituksen pitkäjänteisyyden esille tuominen on keskeistä taiteilijan työskentelyn kannalta. Huoli toimeentulosta ja sen jatkuvuudesta ei pelkästään aiheuta ylimääräistä stressiä, vaan tekee myös pitkäjänteisen työskentelyn ja sen suunnittelun mahdottomaksi. Kunnianhimoiset projektit puolestaan vaativat pitkäjänteistä työtä, ja näin taiteen laatu kärsii. Sama koskee taiteellista tutkimusta ja valitettavasti enenevässä määrin tutkimusta ylipäänsä. Pitkäjänteinen rahoitus mahdollistaa myös vapaalla kentällä toimivien taiteilijoiden, ja instituutioiden täyden potentiaalin ja ammattitaidon hyödyntämisen — mikäli rahoitus muutaman vuoden jälkeen katkaistaan ja suunnataan aina uusille tekijöille ja projekteille (jotka toki myös tarvitsevat tukea) ja toiminta vaarantuu, vähenee tai loppuu, häviää myös toiminnan myötä syntynyt osaaminen ja koko alaa hyödyttävät käytännöt.

Puolueen yleisohjelma ottaa laajasti kantaa eri yhteiskunnan alueen ongelmakohtiin nojaten vahvasti feministisen- ja sukupuolentutkimuksen traditioon mikä näkyy aatteista kielelliseen ilmaisuun. Uudelle puolueelle pitkästä historiasta mitä tulee ajatteluun on hyötyä. Ideologia, mahdollisesti myös sen idealismi, on pitänyt perustella jo moneen kertaan ja väitteet on moneen kertaan asetettu uudelleen tarkasteltavaksi. Vaikka kompromisseihinkin ollaan valmiita, on ohjelma yhdenvertaisuutta koskevassa ehdottomuudessaan ihailtavan anarkistinen ja mullistava. Yhdenvertaisuuden periaate ei ole sovellettavissa vain inhimillisiin olentoihin, vaan meidät haastetaan ajattelemaan koko suhteemme maailmaan uudelleen. “Feministinen puolue haastaa ihmisten itsestään selvänä pidetyn oikeuden hallita ja hyväksikäyttää luontoa, eläimiä ja ihmisiä.“ Kun inhimillisyys ja empatia tuntuvat pelottavasti hupenevan, on tärkeää haastaa ihmiset ajattelemaan maailmaa paikkana, jonka jaamme yhdenvertaisesti muiden täällä olevien kanssa.

Lainaukset Feministisen puolueen yleisohjelmasta, joka löytyy kokonaisuudessaan osoitteessa: https://static1.squarespace.com/static/5752c3e57c65e467139063f0/t/584fe6a49de4bbb88e8e34f9/1481631397690/FP_yleisohjelma.pdf Lämmin lukusuositus!

Artists, art critic, curator and feminist working for a better world and PhD about the uncanny, everyday and community in Aalto University

Artists, art critic, curator and feminist working for a better world and PhD about the uncanny, everyday and community in Aalto University