Taide tilassa, tila taiteena, Tilapioneerit ja maailmanlopun Kera

Kera ja tyhjä teollisuushalli, jossa 6.5. järjestetään Kerapia / KeraCinè tapahtumat.

Kera.

Mitä sinä tekisit tyhjällä logistiikkahallilla ja minkälaista tilapäiskäyttöä haluaisit Espoon Keraan? Näitä asioita pohditaan tyhjäksi jääneiden tilojen tilapäiskäyttöä hyödyntävällä Helsingin yliopiston Tilapioneerit-kurssilla, jossa olin tänään puhumassa tyhjien tilojen väliaikaiskäytöstä taidekontekstissa. Itse pohdin lupautuessani Keraan puhumaan näiden kysymysten lisäksi myös sitä, että missä Kera edes on ja mitä siellä tapahtuu?

Keran nimeen on törmännyt viime vuosien aikana toistuvasti. Syvällä Espoossa sijaitseva alue on suuri tuntematon ja hämmentävä pientalo- ja teollisuusalueen hybridi. Kera kuitenkin sijaitsee radan varressa, mikä tekee teollisuuden hylkäämästä ja autioituvasta kaupunginosasta potentiaalisesti kiinnostavan kohteen. Helsingin Sanomat otsikoi toiveikkaasti 8.3.2016 “Espoo houkuttelee hipstereitä — Keran teollisuusalueelle suunnitellaan uutta elämää”, ja kertoo kuinka “Espoon kaupunki haluaa, että uudesta kaupunginosasta kasvaisi vähintään 14 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosa. Rouhean urbaanilla asuin­alueella asukkaat kävelisivät ja pyöräilisivät asemalle, jossa olisi tietysti kunnolliset pyöräparkit ja selkeät opasteet.”

Tämänpäiväinen ensi visiittini alueelle ainakaan heti herättänyt tällaisia mielikuvia. Sen sijaan ihastuin välittömästi ilmassa leijuvaan zombie-apokalypsin jälkeiseen maailmanlopun tunnelmaan, jonka valtavat tyhjilleen jääneet rakennukset, autiot kadut, varastohalleihin unohtunut sattumanvarainen esineistö ja hiljaisuus synnyttivät.

Tilapioneerit ( http://tilapioneerit.fi ) on tilan uusia kehityssuuntia miettivä projekti, jonka kohteena ovat käyttötarkoitukseltaan muuttuvat ja vajaakäytöllä olevat tilat ja alueet, joita Tilapioneerit lähtevät kehittämään alueen verkostoja ja paikallisia aloitteita hyödyntäen. Aluekehitystä tutkiva ja tilojen väliaikaskäyttöä pilotoiva kurssi, joka järjestetään nyt viidettä kertaa, kokoaa tällä kertaa yhteen 30 Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijaa. Viime vuonna kurssin puitteissa Marian sairaalassa järjestetty Marian ilmestys kaupunkifestivaali keräsi yli 1000 kävijää. Tänä vuonna kurssi huipentuu 6. toukokuuta Kerapia päivätapahtumaan ja KeraCiné iltaklubiin. Keran saavutettavuus ei ole Marian sairaalan luokkaa, mutta kevät toivottavasti innostaa ihmisiä lähimatkailemaan uusille jännittäville alueille.

Kuinka saada yleisö kalliista ja läpikolutuista keskustoista liikkumaan kohti uusia alueita tuntuikin olevan yksi projektin keskeisiä kysymyksiä, jota sivusin myös omassa esityksessäni. Esityksessäni nostin esiin ennen kaikkea tutkimuksellisen taiteen, joka ei tähtää ympäristön dekoratiiviseen ehostamiseen eikä suoraan yhteisöllisyyteen tai viihtyvyyden parantamiseen, vaan välinearvon sijaan keskiössä on taide itsessään sekä sen avulla saavutettava tieto. Taide tilassa ja tila taiteena otsikolla viittasin projekteihin, joissa tila on yksi tekemisen lähtökohdista: tutkimuksen kohde ja sen tapahtumapaikka. Sekä Space Invaders projektissa että Porin kulttuurisäädön hankkeissa tila vaihtuu vuosittain, ja jokainen projekti toteutetaan kulloisenkin tilan ehdolla. Näin myös kaikki tuovat näkyville jotain uutta ympäristöstä ja sen asukkaista. Projektit lähtevät liikkeelle tutkimuskysymyksestä, josta muodostuu kulloisenkin vuoden teema, jota lähdetään tutkimaan taiteen avulla ja kulloisenkin tilan mukaan.

Tekemisessämme on paljon tilojen väliaikaiselle haltuunotolle ominaisia piirteitä: joustavuus ja ketteryys, jolla projektit voidaan sopeuttaa erilaisiin paikkoihin. “Pienet investoinnit”, eli minimaalinen budjetti, joilla ne onnistutaan toteuttamaan. Lyhytkestoisuus ja liikkuminen voimavarana, mutta toisaalta myös asiana, jota pienet resurssit sanelevat. Tekeminen mahdollistaa uusia toimintatapoja, ja verkostojen ja kollektiivisen toiminnan merkitys korostuu. Eri alojen toimijoita on lähes pakko tuoda yhteen, jotta projektit saadaan toteutettua, mikä puolestaan entisestään lisää verkostojen merkitystä ja niiden syntymistä. Tällaista verkostoa omalla tavallaan edustaa myös tämän päivän luento, jossa Space Invaders verkostoitui Tilapioneerien kanssa, mutta paikalla oli myös tulevan Tampereen tapahtuman yhteistyötahoja edustava Mikko Kyrönviita esittelemässä väliaikaistilojen käyttöä ja mahdollisuuksia Tampereen perspektiivistä.

Molempien näkökulmasta tuleva Space Invaders V — Sietokyky Hiedanrannan alueella ja Lielahdessa onkin äärimmäisen kiinnostava. Hiedanrannan aluetta on lähdetty kehittämään ja suunnittelemaan toiminta ja käyttäjät edellä, ja vanha tehdasalue on ensin pitkän tyhjillään olon jälkeen avattu ensin yleisölle ja tapahtumille. Tämän jälkeen alueen suunnittelua on jatkettu sekä kilpailuiden että workshoppien muodossa. Ruohonjuuritason toiminnan tarkoituksena on pyrkiä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin perinteisiä suunnittelumenetelmiä ripeämmin ja ketterämmin, joskin riskinä on, että kun halutaan saada ihmisten oma tieto, osaaminen ja ideat käyttöön, niin tullaan teettäneeksi työtä aina enenevässä määrin niillä, jotka sen halvimmalla tekevät: asialle omistautuneilla ihmisillä, joilla harrastus, elämäntapa ja työ eivät ole erotettavissa. Tilojen väliaikaiskäytössä nähdään siis myös omistajien ja kaupunkien tahoilta mahdollisuuksia, mikä hyödyttää toimijoita. Toisaalta samalla toivoisi kaupunkien arvostuksen näitä toimijoita kohtaan kasvavan. Esimerkiksi Kalasatamassa Konttiaukio osoitti, että vastaavalle toiminnalle on tarvetta ja se teki aluetta positiivisesti tunnetuksi, mutta joutui väistymään rakentamisen tieltä. Tampereen Pispalan alue puolestaan todistaa, että vaikka alueen arvo nousee, on sitä nostamassa olleiden alakulttuuriakin edustavien toimijoiden toiminnan jatkuminen mahdollista, jos tahtoa löytyy.

Esityksessä ja loppukeskustelussa nousi esiin se, että tapahtumien vastaanottoa ei voi ennakoida. Projekti, joka on suunniteltu tekijöiden ja alan aktiivien lisäksi myös asukkaita miellyttäväksi ja koko alueelle yhteiseksi kiinnostavaksi kokemukseksi, voi osoittautua asukkaiden mielestä sietämättömäksi. Ja vaikka suuttumuksen vastaanottaminen on projektin eteen uurastamisen jälkeen hankalaa, tuo se kuitenkin tietoa, joka muuten olisi jäänyt saamatta. Vaikka onkin Tilapioneerien tapaan tärkeää tutustua ympäristöön ja sen erityispiirteisiin ennalta, ja pyrkiä ottamaan alueen toiveet huomioon, ei aina ole mahdollista, tai edes toivottavaa, tehdä pelkästään hyvän mielen mittatilaustöitä. Olisi myös outoa ajatella, että asukkaiden tai yleisön näkemykset olisivat yhtenäisiä tai ennalta-arvattavissa. Päinvastoin, mikään ei yllätä niin kuin reaktiot, joita julkiseen tai puolijulkiseen tilaan toteutettu taide herättää. Esimerkiksi Porin keskusaukiolle toteutettu Porin Maailmannäyttely paviljonkeineen ja altaineen herätti sekä ihastusta että kiukkua. Toiset toivoivat että rakennelma jäisi pysyväksi, ja että allas toimisi talvisin luistinratana. Osa hermostui kun galleriakuutiosta ei saanutkaan olutta tai jäätelö, tai kun siellä ei edes ollut käsitöitä. Toisaalta ihmiset soittivat ventovieraille taiteilijoille täysin odottamattomissa määrin. Hiljainen ja hillitty Space Invaders IV Matinkylässä sai naapurit täysin pois tolaltaan, ja soittelemaan valituksia ympäri kaupunkia, kun taas Space Invaders II, jossa Diverse Universen ulkona toteuttama äärimmäisen meluisa performanssi sisälsi mm. alastomuutta, avotulta ja megafoneja ja sai järjestäjän (minut) melkein soittamaan poliisit paikalle, keräsi naapurustolta kiitosta.

Alueiden identiteetti vaikuttaa vastaanottoon, mutta sitä on vaikea arvioida. Identiteetti tai paikan identiteetittömyys ei siten aina mahdollista kovin tarkkaa suunnittelua. Esimerkiksi Kera on tässä kohtaa osoittautunut hankalasti haltuunotettavaksi kohteeksi, siinä missä Espoon lähiöistä esimerkiksi Otaniemellä ja Matinkylällä on tunnettu ja selkeä identiteetti, ja olemme suunnilleen tienneet mihin olemme ryhtymässä kun Space Invaders on näihin kohteisiin toteutettu.

Helsingin Sanomien artikkeli Kerasta jatkuu: “Jotta Keraan saataisiin kuhinaa ja pöhinää, arkkitehdit haluaisivat houkutella sinne startup-yrityksiä.

”Jättimäiset varastohallit tosin eivät ole paikkoja mielenkiintoisimmasta päästä, mutta muutostahan voisi toteuttaa joustavalla otteella”, arvelee arkkitehti Risto Kärkkäinen arkkitehtitoimisto Hukkatilasta, joka valittiin loppukilpailuun.“

Kaikki riippuu mistä katsoo — omasta mielestäni, ja etenkin esimerkiksi taiteen ja kulttuurin tarpeita ajatellen jättimäiset varastohallit voivat hyvinkin olla paikkoja mielenkiintoisimmasta päästä. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla välittömästi kaupallisesti hyödynnettävissä ja brändättävissä, sillä pidemmällä aikavälillä juuri sellainen toiminta voi olla alueen kehityksen kannalta merkittävää. Joustava suunnittelu on ehdottoman toivottavaa, ja onkin kiinnostava nähdä mikä Keran kohtalo todellisuudessa tulee olemaan. Henkisesti valovuosien päässä keskustasta sijaitseva Kera on vielä toistaiseksi kaukana kuhinasta ja pöhinästä, ja on vaikea kuvitella mikä sinne houkuttelisi esimerkiksi startup-yrityksiä. Sen sijaan mahdollistamalla luovien alojen toiminta alueella sen voisi tehdä näkyvämmäksi ja kiinnostavammaksi. Potentiaalia on.

Lisää Keran suunnitelmista:

http://yle.fi/uutiset/3-8657571

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002890070.html

Artists, art critic, curator and feminist working for a better world and PhD about the uncanny, everyday and community in Aalto University